Miten keho meitä lihottaa?

Miten keho meitä lihottaa?

elokuu 28, 2018 0 By kokoroadmin

Helpoin tapa lähteä miettimään mikä meitä lihoittaa on miettiä mikä meitä laihduttaa eli mitä lähdemme normaalisti muuttamaan kun aloitamme painonpudotuksen – liikasyöminen, vähäinen liikunta, huonot elämäntavat, epäterveellinen ravinto jne. Tuossa on kuitenkin vasta lueteltuna ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat painon nousuun. Mutta mitä kehossamme tapahtuu ja miksi?

  1. Kun syömme hiilihydraattipitoista ruokaa haima tuottaa insuliinia.
  2. Ravinnosta saatu energia siirtyy soluihin insuliinin avulla.
  3. Energia varastoidaan soluihin (pääasiallisesti maksaan ja lihaksiin).
  4. Kun pääasialliset energiavarastot ovat täynnä ylimääräinen energia varastoidaan rasvasoluihin.
  5. Kun syömme usein ja suuria määriä hiilihydraattipitoista ruokaa, insuliinin määrä nousee korkealle tasaisin välein ja harvoin laskee tarpeeksi alas. Insuliinia on koko ajan veressä.
  6. Pitkällä aikavälillä kehittyy insuliiniresistenssi ja keho varastoi entistä herkemmin energiaa suoraan rasvaksi. Tässä tilassa siis keho tunnistaa, että veressä on glukoosia ja tuottaa lisää insuliinia siirtääkseen glukoosin verestä soluihin, mutta solujen reseptorit eivät kykene kuitenkaan aktivoitumaan ja glukoosi jää siirtymättä soluihin. Veressä oleva ylimääräinen glukoosi varastoidaan näin rasvaksi.
  7. Kun keho on koko ajan kylläinen (rasvasolut ovat täynnä), keho ilmoittaa siitä leptiinin avulla aivoille. Näin leptiininkin määrä on kohonneena koko ajan ja syntyy leptiiniresistenssi. Kylläisyyden tunne heikkenee ja nälkä tulee herkemmin.
  8. Noidankehä on valmis. Nälän tunne on voimakas, mutta tarvetta ravinnosta saatavalle energialle ei suoranaisesti ole.

 

Keho ei osaa laskea kaloreita – se osaa ainoastaan reagoida mitä ravintoaineita se saa. Esimerkiksi jos verrataan 100 kcal kukkakaalia vs. 100 kcal donitsia. Jokainen meistä voi arvata, että nuo kalorit käyttäytyvät todennäköisesti eri tavalla kehossamme!

Koko ajan syömällä ruokkitaan insuliinin eritystä, joka taas lisää leptiinin eritystä. Ylipainoisilla ei siis ole lähtökohtaisesti huonompi aineenvaihdunta kuin muilla, vaan keho varastoi herkemmin energiaa kuin kuluttaa sitä sekä heillä on oletetusti myös voimakkaampi nälän tunne. Pitkin päivää syöminen pitää insuliinin korkealla tasaisesti ja keho on ”energian varastointi” -moodissa koko ajan (rasvavarastoja ei käytetä energiaksi). Vaikka kaloreita ei tulisi kuin esim. 1200 kcal päivässä, mutta keho koittaa varastoida senkin, niin keho ei voi kuluttaa enempää päivän aikana kuin 1200 kcal ja kehon on näin ollen pakko hidastaa aineenvaihduntaa samalle tasolle.

Saman asian voi esittää toisinpäin eli jos ylipainoinen ihminen, joka on tottunut syömään 2000 kcal päivässä aloittaa 1500 kcal dieetin, mutta insuliinitasot eivät laskeudu missään vaiheessa dieetillä alas (syödään esim. 6 ateriaa päivässä) -> korkea insuliinitaso ohjaa kehon varastoimaan tuon 1500 kcal määrän ja samaan aikaan ei voi käyttää myöskään enempää energiakseen kuin 1500 kcal, josta seuraa kylmyyden tunnetta, heikkoutta, väsymystä, nälän tunnetta eli kehon rajoittaa elintoimintojaan laskemalla kulutustaan vaaditulle tasolle.

Normaalipainoisella ihmisellä ateriamäärällä voidaan siis vaikuttaa siihen miten tehokkaasti keho ravintoa energiaksi varastoi. Joka kerta kun syömme ruokaa, keho ymmärtää tilanteen ”varastoi energiaa” -ajatusmallina (insuliini nousee). Kun syömisen jälkeen insuliini laskee (leptiini nousee) keho alkaa kuluttamaan ravinnosta saatua energiaa ja tarvittaessa kehoon varastoitua rasvaa.

Ylipainoisella ihmisellä tulee ensin normalisoida insuliinitasot pitämällä pidempi jakso taukoa syömisestä. Tähän soveltuu parhaiten paastoaminen, joka toimii insuliiniherkistäjänä. Kun keho ei saa ruokaa, ei se myöskään tuota lisää insuliinia. Kun insuliinitasot normalisoituvat, keho alkaa taas reagoimaan insuliiniin oikealla tavalla ja veren sokeria pystytään ohjaamaan oikein soluihin, kun syömistä taas jatketaan. Samalla paaston aikana keho käyttää energiakseen kehon rasvavarastoja hyväkseen.